Juurakon Hulda

Katselin joitakin viikkoja sitten televisiosta vanhaa suomalaista elokuvaa, Juurakon Huldaa (loppua ei kannata katsoa, suomalaista hömppäromantiikkaa vuodelta 1937…).

Lyhyesti elokuva kertoo nuoresta naisesta, joka tulee maalta kaupunkiin ja pääsee kotiapulaiseksi. Hän on kouluttamaton ja näin ollen ”yksinkertainen”. Häntä ei huomata – hän on kuin ilmaa ympäristölleen. Hulda päättää aloittaa opiskelun. Hän saa ylioppilaslakin ja jatkaa opintoja. Hänestä tulee arvostettu yhteiskunnan jäsen.

Heräsi ajatuksia, että ollaan ihan tässä päivässäkin: olemme palanneet yhteiskuntaan, jossa kouluttamatonta ei arvosteta:

Meillä on paljon osaavia käsiä. Lapsia ja nuoria, joilta ei lukeminen ja oppiminen oikein suju. Kädentaidot ja tekemällä oppiminen ovat heidän vahvuuksiaan. Heille pitäisi antaa mahdollisuus näyttää taitonsa. Pitäisi luottaa siihen, että ihmiset voivat kehittyä – kukin omalla tavallaan ja ajallaan.

Pienille ja alakouluikäisille lapsille vakuutetaan, että he ovat kaikki tasavertaisia ja osaavia. Näin olemme yhteiskunnassa yhdessä päättäneet. Lasta pitääkin kehua niillä osa-alueilla, joilla hän on vahva. Tukea siellä missä on tarvetta. Ei pidä kuitenkaan antaa virheellistä kuvaa lapsen taidoista.

Koska:

Aikuisuuden kynnyksellä yläaste- ja keskiasteen ikäiset osaamattomat hylätään:  et ole kelvollinen, koska et suoriudu vaadittavista tehtävistä. Niistä, joita aikuiset ovat määritelleet. Niistä, joista jokaisen edellytetään selviytyvän.

Tämä kehitys on johtanut siihen, että näistä ”ei niinkään lukuihmisistä” tulee syrjäytyneitä.

Pitää kehittää reittejä työelämään myös niille, joilla on käden- ja tekemisen taitoja, muttei lukemisen taitoa. Työssäoppiminen pitää saada mahdolliseksi ja arvostetuksi. Jos myöhemmällä iällä lukuhalut ja -taidot heräävät, pitää käytännössä mahdollistaa elinikäinen oppiminen, myös taloudellisesti.

Koulutus ja koulutuksen tasa-arvo ovat äärimmäisen tärkeitä – kysymys on siitä, miten sitä kenenkin kohdalla toteutetaan. Se onkin sitten jo toisen kirjoituksen paikka.

2 vastausta artikkeliin “Juurakon Hulda

  1. Moikka Irja!

    Huldahan on mieli elokuviani.
    Hella Wuolijoki ei nauti
    minulta kaikessa 100% hyväksyntää,
    mutta tämä teksti osuu ja uppoaa.

    Juurakon Hulda elokuvassa on paljon
    ajateltavaa 88 minuutissa.

    Koulutuspointtisi on hyvä.
    Koulutus vie Huldan eteen-, ja ylöspäin elämässä.

    Mutta elokuvassa näkyy selvästi se että
    Huldalla on myös itse vastuuta itsensä kehittämisessä.

    (Ajat ovat sellaiset että koulutusta ei oikeasti arvosteta.
    Opiskelu on valikoitunut paremmalle väestölle.
    Edes lukion oppi ja koulutus ei onnistu enää kaikille.)

    Minä sain pentuna Huldalta,hyvän mielen lisäksi,
    ajatuksia myös yhteiskunnallisuudesta,
    eriarvoisuudesta, sukupuolten tasa-arvosta,
    ihmisluonnon kaksinaamaisuudesta ja
    käyttäytymisen kaksinaismoraalista.

    Olisikohan minusta tullut tasa-arvon mies jo tuolloin…

    Irma Seikkula oli ja on vertaansa vailla oleva nainen!

    Lue Irma , jos vaalityöltä ehdit;
    Kavi.n sivulta Outi Hupaniittun teksti vuodelta 2015.
    Hän puhuu elokuvasta niin kivasti ja viisaasti.

    https://kavi.fi/fi/elokuva/118046-juurakon-hulda

    T. Jari Siili

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s