Tue vaaleissa

Elämme erityisen hankalia aikoja. Kuntavaalit ovat tulossa huhtikuussa. Normaaleissa oloissa olisin tekemässä vaalityötä kaupungin asukkaiden keskuudessa. Nyt en voi. Tästä seuraa se, että olisi hyvin tärkeää tuoda jollain muulla tavalla ehdokkuuttaan ihmisten tietoon. Ja ne muut tavat maksavat. Omilla tuloilla en kovin paljon pysty panostamaan maksulliseen mainontaan. Meitä on monta pienituloista ehdokasta, joiden ehdokkuutta on hyvä demokratiankin nimissä saada esille.

Minua voi tukea

lahjoittamalla tilille FI59 3939 0055 4344 68, Irja Remekselän Tukiryhmä

ostamalla tekemiäni tuotteita. Kuvan tuotteista löytyy tarkemmat esittelyt facebook-sivultani https://www.facebook.com/irjanvasemmisto

kierrätysmateriaalista tehtyjä kasseja 5 €
kierrätysmateriaalista tehtyjä essuja 10 € (2 kpl)
sukkia ensisukasta kokoon 46, hinnat 5 – 15 €

Mikäli olet kiinnostunut ostamaan tuotteita, laita minulle viestiä irja.valtuustoon@gmail.com. Helsingissä voin käydä tuomassa tuotteita, muualle maahan lähettää esim. postissa, jolloin postimaksu lisätään hintaan.

KUNTAVAALIT 2021, #599

Vaalipäivä 13.6.2021

Ennakkoäänestys kotimaassa 26.5. – 8.6.2021

Ennakkoäänestys ulkomailla 2.6. – 5.6.2021

Olen Vasemmistoliiton kuntavaaliehdokas Helsingissä numerolla 599:

Olen 64-vuotias syntyperäinen Helsinkiläinen

Olen asunut Siltamäki-Suutarila alueella vuoden 2019 alusta, jota ennen Pukinmäessä vuoden 2003 joulukuusta. Minulla on pitkä asumishistoria myös Itä-Helsingissä Kontulassa ja Kurkimäessä.

Työ- ja ajankäytön historia löytyy artikkelista https://irjaremeksela.home.blog/2018/11/23/tyo-ja-ajankayton-historia/

KU-blogi: https://blogit.kansanuutiset.fi/pitsinnyplaaja/

Sähköposti: irja.valtuustoon@gmail.com

Tili: FI98 7997 7996 8653 87 (Irja Remekselän Tukiryhmä)

Kaupunginvaltuusto päättää todella monista kaupunkilaisia koskevista asioista. Asiantuntemusta tarvitaan niin laajalti, ettei yksikään valtuutettu pysty hallitsemaan kaikkia asioita riittävällä tarkkuudella. Siksi on tärkeää, että valtuustoryhmään äänestetään kuntalaisia mahdollisimman monipuolisesti eri taustoilla. Työskentely perustuu siihen, että jokainen tuo oman kokemuksensa ja osaamisensa yhteiseen päätöksentekoon. Lisäksi tarvitaan joukko asiantuntijoita työskentelemään eri lautakunnissa ja kaupungin omistamien yhtiöiden hallituksissa. Näihin tehtäviin valitaan usein henkilöitä, jotka ovat menestyneet kuntavaaleissa, vaikka eivät valtuustopaikkaa olisi saaneetkaan. Tarvitaan politiikan ammattilaisia, mutta myös henkilöitä, jotka pystyvät tuomaan heille omakohtaista tietoa arjen kokemuksista.

1.6.2021 aloittavalla valtuustolla on poikkeuksellisen haastava tehtävä koronakriisin jälkihoidossa. On erittäin tärkeää pitää huoli siitä, että yhteiskuntaa hoidetaan huolehtien kaikkien – ei vain harvojen – hyvinvoinnista.

Koronakriisin vaikutukset ovat olleet ja tulevat olemaan laajoja. Alla muutamia poimintoja asioista, joita pidän erityisen tärkeinä. Yksittäisten henkilöiden kohdalla näitä yleensä toteutuu useampi samanaikaisesti. Helsingin kaupungin tulee huolehtia siitä, että kaikki mahdolliset valtiolta haettavat avustukset myös haetaan.

EDIT: Alkuperäisen kirjoituksen jälkeen Helsinki on päättänyt budjetissaan leikata koulutuksesta. Koronan jälkihoitona valtio tukee kuntia mm. koulutuksen osalta. Seuraavan valtuuston tärkeä tehtävä on lopettaa koulutuksen säästötoimenpiteet ja ottaa valtion koronatuki täydessä mitassa siihen käyttöön, mihin se on tarkoitettu.

ERITYISTÄ KORONAKRIISIN JÄLKIHOIDOSTA

Asunnottomuus

suuri joukko henkilöitä ja perheitä on joutunut äkilliseen taloudelliseen ahdinkoon, jonka seurauksena asunnottomuus tulee lisääntymään
tukitoimin pitäisi riittävän ajoissa pyrkiä estämään asunnottomuus
asunnottomuuden toteutuessa tukitoimiin ryhtyminen riittävän ajoissa lisähaasteiden estämiseksi
mitä lyhyempänä asunnottomuus saadaan pidettyä sitä lievempiä seurannaisvaikutuksia sillä on

Työttömyys

kokoaikainen tai lomautusten aiheuttama työttömyys lisääntyy
työllisyyttä voidaan parantaa kaupungin omia toimintoja lisäämällä sekä yksityistämistä vähentämällä ja palauttamalla yksityistettyjä toimintoja kaupungin hallintaan
erityisesti pienten yritysten ja yksinyrittäjien tukeminen
investointien nopeuttaminen ja lisääminen

Psykiatria ja mielenterveyspalvelut

jo ennestään riittämättömien mielenterveyspalveluiden tarve kasvaa
Helsingissä on jatkuvasti vähennetty sekä psykiatrisen hoidon paikkoja että mielenterveyspalveluita
kriisitilanteissa on päästävä heti psykiatriseen hoitoon
odotusajat mielenterveyspalveluihin on saatava kohtuullisiksi
psykiatrisen osastohoidon paikkoja on lisättävä

Terveydenhoito

kiireettömien hoitojen jonot ovat kasvaneet kohtuuttomiksi
jonojen nopeaan purkamiseen pitää panostaa, jotta voidaan ehkäistä suurien ihmisjoukkojen terveydentilan romahdukset
hammashoidon laiminlyönneistä on todennäköisesti aiheutumassa myös muuta terveydellistä haittaa

Lapsiperheet

useiden lapsiperheiden taloudellinen tilanne on heikentynyt merkittävästi
koulujen sulkeutuminen on aiheuttanut monille perheille kohtuuttomia lisäkuluja
hankintoja – kuten lasten vaatteita, asusteita ja harrastusvälineitä – on siirretty
Helsingin sosiaalitoimen tulee olla vahvasti tukemassa pienituloisia perheitä, harkinnanvaraisuutta tulee lisätä Kelan toimeentulotukea saavien ulkopuolelle

MUITA TÄRKEITÄ ASIOITA:

Asuminen – miksi ensimmäisenä? Koska Helsingin korkea vuokrataso aiheuttaa ihmiselle laajasti muita ongelmia, joita mm. sekä sosiaali- ja terveyspuoli että ns. kolmas sektori hoitaa.

kohtuuhintaisia asuntoja
Helsingin omaa asuntotuotantoa
Helsingin tulee hyödyntää kaikki valtion tarjoama tuki kohtuuhintaisten asuntojen rakentamiseksi

Asuntokaavoitus

radanvarsien asemien tuntumaan keskittymiä, joissa rakennetaan kaupunkimaisesti ja korkealle (enintään 7 – 8 kerrosta)
muualla rakentamista luontoarvoja ja ympäristökuvaa kunnioittaen

Kasvatus ja koulutus

lähipäiväkotien ja -koulujen säilyttäminen, tämä huomioitava uudisrakentamisessa ja tarpeen tullen ja mahdollisuuksien mukaan hajautettava jo perustettuja suuryksiköitä
erityistä tukea tarvitsevan oppilaan riittävä ja monipuolinen huomioiminen, työskentely suuressa ryhmässä on joissain tapauksissa vahingollista lapsen kehitykselle
ryhmäkokojen pitäminen riittävän pieninä
henkilökunnan riittävyys: kasvatusta, kehitystä ja oppimista tukevia eri alojen osaajia (mm. avustajat, resurssit, erityisen tuen osaajat) tulee olla riittävästi opetushenkilöstön lisäksi lapsen tukena
kouluverkoston rakennusten kuntoon saattaminen niin, että oppilaiden oikeus turvalliseen ympäristöön toteutuu

Julkinen liikenne

pitkän ajan tavoitteenani maksuton julkinen liikenne
lyhyellä aikavälillä rollaattoreilla kulkeville maksuton joukkoliikenne sekä
kansan- ja takuueläkkeen saajille maksuton joukkoliikenne sekä
70-vuotta täyttäneiden alennus ilman aikarajoituksia

Koillis-ja Pohjois-Helsinki

epäkohtien korjaamiseksi on tärkeää, että tieto kaupungin asukkailta siirtyy valtuutetuille ja lautakuntien jäsenille
radanvarren asemien kehittäminen
Malmin kehittäminen alueen selkeäksi kaupunkikeskukseksi
kaupunginosien palvelujen säilyttäminen vähintään nykyisellä tasolla: mm. Pihlajamäen kirjasto tulisi palauttaa
joukkoliikenteen säilyttäminen ja kehittäminen alueella

Yksinäisyydestä

Asun yksin – olenko yksinäinen? Joskus kyllä. Yksinäisyyttä koen joskus, kun olen vähemmän yhteydessä ihmisiin, joiden joukkoon tunnen kuuluvani. Tunnen yksinäisyyttä, silloin kun rahat eivät tunnu riittävän edes tarpeelliseen. Tunnen joskus yksinäisyyttä siitä, etten kuulu työyhteisöön. Yksin asuminen ei aiheuta minulle yksinäisyyden tunnetta.

Yksinäisyyden tunne ei ole riippuvainen siitä, oletko yksin vai onko ympärilläsi paljonkin ihmisiä.

Vakavasta, kehoa sairastuttavasta yksinäisyydestä kärsivät ovat nykyisin suureneva joukko. Nuorten opiskelupaikat ovat yhä useammin yhä kauempana kotoa. Opiskelu on muuttunut stressaavammaksi. Opiskelijat eivät kohtaa toisiaan niin, että muodostuisi uusia pysyviä ihmissuhteita.

Työ on pirstaloitunut. Ei ole työyhteisöä, johon tuntisi kuuluvansa. Satunnaisia tuntitöitä tekevänä kohtaa jatkuvasti uusia ihmisiä eri toimipisteissä. Keneenkään ei ehdi tutustua. Eikä pääse osalliseksi muutenkaan yrityksen vakituiselle henkilökunnalle suunnattuihin tilaisuuksiin.

Suurissa kaupungeissa asumisen kalleus on usein esteenä sosiaaliseen elämään ja harrastuksiin osallistumisessa. Kaikissa ikäryhmissä, mutta erityisesti vanhusten parissa. Pienimmillä tuloilla elävillä raha ei usein riitä vuokran jälkeen edes matkalipun ostamiseen.

Lasten ja nuorten yksinäisyyden poistamiseksi on valmisteilla pysyviä rakenteita, joiden rahoitus on varmistettu pitkällä tähtäimellä. Aikuisten ja ikäihmisten osalta tarvitaan poliittisia ratkaisuja. Poliitikot eivät ole kiinnostuneita yksinäisyyden poistamisesta. Tarvitsemme päätöksiä, jotka vievät lähemmäs sosiaalista tasa-arvoa ja yleistä hyvinvointia. Eriarvoistuminen, epävarmuus tulevaisuudesta ja perustarpeisiin riittämätön toimeentulo ajavat nuoria radikalisoitumiseen. Vanhempien osalta seurauksena on sairastumista – liian usein yli 65-vuotiaat ajautuvat jopa itsemurhiin.

Lasten ja nuorten osalta näen tulevaisuuden yksinäisyyden poistamisessa positiivisena. Yleiset – moniin muihinkin asioihin vaikuttavat – poliittiset päätökset vaikuttavat vahvasti aikuisten yksinäistymiskehitykseen.

Nämä yleistä hyvinvointia parantavat keinot estävät myös vaikeaa aikuisten yksinäisyyttä:

perustulo
kohtuuhintainen asuminen
varhainen tuki asunnottomuuden poistamiseksi
kuntouttava työtoiminta henkilöille, jotka sitä oikeasti tarvitsevat
eläkeläisten ilmaiset julkisen liikenteen matkat ja liikuntaharrastukset
ennalta ehkäisevä mielenterveystyö
vanhuksille ja muille erityisryhmille tarpeen ja toiveen mukainen asumismuoto
julkisen terveydenhuollon kehittäminen kaikilla osa-alueilla, terveyskeskuskäynnit maksuttomiksi

Varhainen puuttuminen ja epäedullisten olosuhteiden syntymisen estäminen tuo hyvinvointia. Se on myös taloudellisesti kannattavaa. Tarvitaan vain poliittista tahtoa niin kuntien kuin valtion taholta.

Eläkkeelle – vaiko ei?

Älkää rakkaat nuoret olko niin huolissanne siitä, pääsettekö eläkkeelle. Kyllä pääsette. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa. Jo 80 – 90 -lukujen taitteessa meitä sen aikaisia nuoria peloteltiin, etteivät eläkevarat riitä meidän eläkkeiden maksuun. Silloin markkinoitiin vahvasti yksityisiä eläkevakuutuksia – jotka sitten myöhemmässä vaiheessa ovat osoittautuneet ainakin minun ikäisteni kannalta vähemmän kannattaviksi sijoituksiksi.

Suurin ikäluokka Suomessa on vuonna 1948 syntyneet. Eläkemenot ovat vuodesta 2007 (15,8 mrd.) vuoteen 2017 (27,0 mrd.) 11,2 mrd. Eläkevarat ovat vastaavana aikana kasvaneet 77,5 miljardia: 124,8 miljardista 202,3 miljardiin. Vuonna 2017 eläkemaksuja, valtionosuutta sekä TVR-maksua kerättiin 25,7 mrd. Vuoden 2016 lopun eläkevaroista käytettiin 2017 eläkkeisiin 4,3 miljardia. Tuottoja sijoituksista tuli 13,9 mrd., joka siis siirtyi suoraan eläkevaroihin, joihin myös maksetuista eläkemaksuista siirtyi 2,5 mrd.

Tekstin lopussa olevasta taulukosta näkyy, kuinka suurista ikäluokista huolimatta ylijäämä on viimeisen kymmenen vuoden aikana lisääntynyt. Sieltä löytyy myös muita linkkejä ja taulukoita, joiden tietoihin tekstini perustan.

Suurin ikäluokka on siis syntynyt vuonna 1948, joten he täyttävät tänä vuonna 71-vuotta. Heidän vaikutuksensa näkyy jo vuosien 2007 – 2017 taulukossa. Ei kuitenkaan pienentyneenä eläkevarallisuutena – kuten meidän nuoruudessamme povattiin. Näiden ennustusten mukaan eläkerahastot olisivat jo tyhjät. 1948 syntyneiden vaikutus eläkemenoissa alkaa olla jo pienenevä.

Mielipidemuokkauksessa pelkojen viljelemiseksi puhutaan vain syntyvyyden laskusta. Jos nyt kuitenkin huomioitaisiin myös maahanmuuttajat. Työperäinen maahanmuutto tuo tuloja eläkemaksujen muodossa. Turvapaikan hakijoiden mahdollisuudet riippuvat siitä, kuinka pystymme ottamaan heitä vastaan niin, että heidän mahdollisuutensa työllistyä paranevat. Toki eläkevarojen kerryttäjien lisääntyessä myös heidän kuuluu aikanaan saada eläkkeet.

Eläkerahastojen sijoituksia tarkastellessa on tärkeää muistaa, että ne on tehty pääasiassa ulkomaisiin kohteisiin. Joka siis tarkoittaa sitä, että suomalaisella työllä rahastoidut ja sijoitetut eläkevarat hyödyttävät ulkomaista tuotantoa ja taloutta. Jos eläkerahastoista sijoitettaisiin enemmän suomalaisiin kohteisiin, lisääntyisi kotimainen työllisyys ja sitä kautta myös ostovoima ja eläkemaksujen kertymä kasvaisi. Verotulot lisääntyisivät ja tukien tarve vähenisi. Muun muassa.

607.276 työeläkeläistä saa alle 1.199 €/kk. Takuueläke vuonna 2019 on 784,52 €/kk. Mikäli takuueläke nostettaisiin 1.200 euroon, olisi siitä aiheutuva kustannus työeläkkeissä maksimissaan 251 milj./kk. Vuositasolla kustannus olisi 3,0 mrd. Eli kestäisi 30 vuotta kuluttaa nykyinen ylijäämä. Ja tämä laskettuna 1.199 – 784,52. Olettaen, ettei sijoituksille tule jatkossa tuottoja. Osa saa jo nyt enemmän kuin takuueläkkeen ja tästä laskelmasta puuttuu osa eläkkeistä – joku oikea tilastonikkari saisi varmasti aikaiseksi tarkan laskelman. Mittasuhde on kuitenkin sellainen, etten näe mitään syytä, miksi pidämme eläkeläisemme köyhyysloukussa.

Ja tuo 3,0 mrd. vuodessa menisi kotimaiseen kulutukseen. Joka lisäisi työllisyyttä, joka kerryttäisi eläkevaroja….

Mainitsinko jo muuten perustulon? Aikaisemmin mainitsemani tilastonikkari laskisi tämänkin vaikutuksen.

Loppu onkin tilastoja niille, jotka ovat kiinnostuneita taustoista:

Linkki Eläketurvakeskuksen rahavirtatietoihin. Kuvaa ei pysty kopioimaan.

https://www.etk.fi/wp-content/uploads/rahavirrat.html

Työeläkejärjestelmän eläkevarat ja rahavirrat, milj. euroa
		Laitokset yhteensä
2017	Eläkevarat 1.1.	190 219,1
	Vakuutusmaksut	21 294,3
	TVR maksu	760,0
	Siirrot	0,0
	Valtion osuus	3 649,2
	Maksetut eläkkeet	-27 023,0
	Kokonaisliikekulut	-505,5
	Verot	-26,7
	Sijoitustuotto	13 903,8
	Muu	68,2
	Eläkevarat 31.12.	202 339,4

https://www.etk.fi/tutkimus-tilastot-ennusteet/tilastot/tyoelakkeiden-rahoitus/tyoelakejarjestelman-elakevarat-rahavirrat/#toggle-id-1

Alla keräämiäni tietoja vuosilta 2007-2017

Vuosittaisia lukuja 2007 – 2017:

sijoitusten eläke- maksetut kumulatiivinen

tuotto maksut eläkkeet ylijäämä

5,9 19,8 -15,8 + 9,9

-20,1 19,9 -16,8 – 7,1

16,0 20,2 -18,5 +10,6

13,7 20,9 -19,4 +25,8

-3,7 22,0 -20,4 +23,7

13,1 23,1 -21,9 +38,0

11,8 23,9 -23,3 +50,4

11,9 24,5 -24,4 +62,4

8,5 24,8 -25,2 +70,5

10,6 25,3 -26,0 +80,4

13,9 25,7 -27,0 +93,0

Vuosittaiset toimintakulut ovat olleet n. -0,5 mrd. Tietokannoista tulevien lukujen pyöristykset aiheuttavat kohtuullisen suuria eroja lopputulokseen. Vuoden 2017 lopun luvuista kumulatiiviseksi kertymäksi tulee 77,5 mrd., joka sekin on paljon. Eläkemaksut sisältävät myös valtionosuuden sekä TVR-maksun. Maksetut sisältävät kaikki eläkkeet.

Tilastokeskus, yli 65-vuotiaiden määrä

65 –

2007 875 231

2008 892 068

2009 910 441

2010 941 041

2011 979 640

2012 1 018 193

2013 1 056 547

2014 1 091 388

2015 1 123 103

2016 1 149 975

2017 1 179 318

Väestöennusteen mukaan väestö edelleenkin kasvaa, huoltosuhde kuitenkin heikkenee syntyvyyden vähentyessä. Mistä sitten alla olevan linkin kuvan mukainen väestön kasvu, joka ei vaikuta positiivisesti huoltosuhteeseen? Poliittisista päätöksistä johtuvaa? Kuten maahanmuuttopolitiikka.

Tilastokeskus

https://www.stat.fi/til/vaenn/2018/vaenn_2018_2018-11-16_tie_001_fi.html

Itsenäinen Suomi synnyttää itsenäisiä lapsia

Onko meistä suomalaisista kasvanut liiankin itsetuntoisia? Ihmislapsi on eläinkunnassa pisimpään vanhempiinsa vahvasti kiinnittynyt. Itseasiassa läpi elämän. Kuvittelemme kuitenkin, että lapsi jo varhaiskasvatusiässä kykenee itsenäiseen työskentelyyn ja oppimiseen. Miten tässä on näin käynyt?

Säästösyistä ja kuvitelmasta, että olemme jollain tavoin poikkeuksellisen itsenäisiä ja älykkäitä pienestä pitäen, näen minä. Läpi koulutuksen vallalla on itseohjautuvuus. Opetussuunnitelmissa korostetaan oppilaiden omatoimisuutta ja opettajien ohjaavaa roolia. Kaikilta ihmislapsilta tämä ei vain onnistu.

Jo ala-asteilla oppilaat ovat eriarvoisessa asemassa: joissain kouluissa noudatetaan vielä enemmän opettajavetoista opetustyyliä, joissain oppilaat tekevät jo varhain omia opintopolkujaan tavoitteineen. Joissain kouluissa panostetaan enemmän henkilöresursseihin ja joissain oppimateriaaleihin.

Mitä tästä sitten seuraa:

Opettajavetoisessa opetustyylissä yleensä kaikki pysyvät jollain tavalla mukana – paitsi, jos luokassa on paljon erityistä tukea ja tukea kielen hallinnassa tarvitsevia. Omien tavoitteiden tekemisen ja noudattamisen toteutuminen on useimmille ala-asteikäisille vain kaukainen haave – sillä kuitenkin mennään, jos niin on päätetty. Kaikkien osalta. Suurin osa puuhastelee mitä puuhastelee. Kun on panostettu henkilöresursseihin, pysytään käytöksen puolesta yleensä melko hyvin raameissa – tosin saattaa olla hieman hankalaa huoltajille tukea omaa lasta ilman kirjallisia materiaaleja. Esimerkiksi lapsen sairastaessa. Joissain kouluissa ei ole edes matematiikan tai äidinkielen kirjoja kotiin vietäväksi. Jos panostetaan materiaaleihin, on hyvin vaikeaa saada henkilöresurssien puutteessa työrauhaa luokkaan.

Nämä ristiriidat johtuvat sekä taloudellisista että poliittisista päätöksistä: leikkaukset läpi koulutusasteiden näkyvät rankasti myös koulutuksen alkupäässä: koulut joutuvat tekemään rankkoja ratkaisuja siitä, missä säästetään. Alueelliset erot opetuksen toteutuksessa ovat suuret – jopa kaupunkien sisällä.

Yllättävää kyllä – vai onko? Samat ongelmat jatkuvat ammattikoulutuksessa. Nuoret 15 – 16 vuotiaat eivät saa tarvitsemaansa opetusta ja ohjausta, resursseja ei ole.

Ehdotan, että palataan aikaan, jolloin ymmärrettiin ja tunnustettiin, että ihmislapsi tarvitsee aikuisen tukea, opetusta ja ohjausta hyvin pitkään – jotkut jopa läpi elämän pärjätäkseen ja ponnistellakseen elämässä eteenpäin. Paranisikohan myös Pisa-tulokset ja pudokkaiden määrä vähenisi?

Vanhukset ja vanhukset

Usein puhutaan seniori-ikäisistä ikään kuin yhtenä ryhmänä. Meillä on kuitenkin kaksi sukupolvea vanhuuseläkeikäisiä. 65- vuotiaat ovat eri sukupolvea kuin heidän vanhempansa – joita on yhä enemmän elossa. Näiden ryhmien tarpeita tulee katsoa eri näkökulmista.

Nuorempi vanhuuseläkeläisten sukupolvi on vielä enemmän tai vähemmän aktiivisessa kunnossa. Mitä enemmän tämä ikäryhmä 65+ toimii osana yhteiskuntaa, sitä parempikuntoisena he pysyvät. Toreilla ja turuilla kierreltyäni juuri he ovat ryhmä, joka kokee jääneensä poliitikkojen ajatusten ulkopuolelle.

Hyväkuntoisillakin vanhuuseläkeläisillä on esteitä osallistumiseen: pääsääntöisesti taloudellisia. Teatteri-, konsertti-, ooppera- ja muita kulttuuririentolippuja kaivataan edullisesti ostettavaksi. Vaikkapa viime hetken myymättömiä paikkoja reilulla alennuksella. Tätä toki jonkin verran jo teatterit tekevätkin. Edullisia tai maksuttomia liikuntapaikkoja useampiin liikuntalajeihin pitäisi olla enemmän. Ja sokerina pohjalla tietenkin taloudelliset mahdollisuudet matkustaa näihin harrastuksiin. Alla esimerkki eläkeläisten taloudellisesta asemasta:

Vuonna 2017 työeläkettä sai alle 1.199 €/kk 607.276 (41,3%) henkilöä, 1.200 – 1.599 €/kk sai 316.503 (21,5%) henkilöä. Luvuissa ei ole mukana osa-aikaeläkkeet eikä varhennettuja vanhuuseläkkeitä. Prosentit ovat kokonaishenkilömäärästä 1.470.177. Lähteenä olen käyttänyt Seniorilehti 2/2018.

Tämä tarkoittaa, että eläkeläisistä 62,8 % saa tuloja, joista ei ainakaan Helsingissä vuokra-asumisen lisäksi jää rahaa harrastuksiin. Juuri tälle ryhmälle olisi tärkeää saada ilmaisia matkoja – ilman aikarajoituksia. Panostamalla vielä hyväkuntoisten henkilöiden hyvinvointiin pidämme toimintakuntoa yllä ja säästämme myöhemmin. Mitä enemmän liikkuvia nuoria eläkeläisiä sitä terveempiä vanhuksia meillä tulevaisuudessa on. Liikkumattomuus aiheuttaa myös yksinäisyyttä, josta taas seuraa sekä henkisiä että fyysisiä sairauksia. Jos tässä kohtaa säästetään, se tulee myöhemmin yhteiskunnalle kalliiksi.

Palaan vanhempaan sukupolveen myöhemmin.

Itsenäisyyspäivän juhlintaa 3.12.2018

Itsenäisyyspäivän juhlapuhe Syystien palvelukeskuksessa 3.12.2018

Hyvät Syystien palvelukeskuksen asukkaat sekä henkilökunta. Arvoisat veteraanit, veteraanien puolisot ja lesket

Olen Irja Remekselä, Malmilaisten veteraanien yhteyshenkilö, kansanedustajaehdokas

Olen tullut tuomaan teille Malmilaisten rintamaveteraanien itsenäisyyspäivän tervehdyksen. Useimmat nyt paikalla olevista henkilöistä ovat olleet viimeisen Suomessa käydyn sodan aikana lapsia, nuoria tai nuoria aikuisia. Jokainen teistä on omalta osaltaan ollut joko varmistamassa itsenäisyyttä tai rakentamassa meille nuoremmille sitä Suomea, jossa nyt asumme. Yksikään sukupolvi teidän jälkeenne ei tule näkemään sellaisia muutoksia maailmassa mitä te olette kokeneet.

Toivon, että se historia, jonka te olette käyneet läpi, jää elämään meille nuoremmille. Kuvina, kertomuksina, videoituina tarinoina ja kertomuksina omille lapsille ja lastenlapsille. Sotien traumat elävät yhä keskuudessamme – siirtämällä oikeaa ja aitoa tietoa eteenpäin tuleville polville, on mahdollista päästä näistä traumoista sukupolvien myötä eroon. Onneksemme yleinen asenne sota-ajan tapahtumia sekä sodissa mukana olleita kohtaan on muuttunut avoimemmaksi ja vähemmän syyttäväksi. Erityisesti lottien asema on huomattavasti parantunut.

Sotiemme veteraanien määrä vähenee kiihtyvällä vauhdilla – nykyisin elossa olevien määrää ei edes säännöllisesti julkaista. Ylläpitämällä järjestötoimintaa pyrimme varmistamaan sen, että veteraanit saavat mahdollisimman pitkään heille kuuluvan tuen: joko kotona tai kodinomaisessa asunnossa. Järjestötoiminnalla voimme myös vaikuttaa valtiovallan päätöksiin. Malmin Rintamaveteraanit yhdistyi muutama vuosi sitten Kanta-Helsingin osastoon. Toiminta on kuitenkin jatkunut Malmilla: täällä Syystien palvelutalossa tapaamme kerran kuukaudessa kahvituksen ja turisemisen merkeissä.

Tulevana torstaina juhlimme Suomen 101-vuotista itsenäisyyttä. Hyvää Itsenäisyyspäivää teille kaikille.

Juurakon Hulda

Katselin joitakin viikkoja sitten televisiosta vanhaa suomalaista elokuvaa, Juurakon Huldaa (loppua ei kannata katsoa, suomalaista hömppäromantiikkaa vuodelta 1937…).

Lyhyesti elokuva kertoo nuoresta naisesta, joka tulee maalta kaupunkiin ja pääsee kotiapulaiseksi. Hän on kouluttamaton ja näin ollen ”yksinkertainen”. Häntä ei huomata – hän on kuin ilmaa ympäristölleen. Hulda päättää aloittaa opiskelun. Hän saa ylioppilaslakin ja jatkaa opintoja. Hänestä tulee arvostettu yhteiskunnan jäsen.

Heräsi ajatuksia, että ollaan ihan tässä päivässäkin: olemme palanneet yhteiskuntaan, jossa kouluttamatonta ei arvosteta:

Meillä on paljon osaavia käsiä. Lapsia ja nuoria, joilta ei lukeminen ja oppiminen oikein suju. Kädentaidot ja tekemällä oppiminen ovat heidän vahvuuksiaan. Heille pitäisi antaa mahdollisuus näyttää taitonsa. Pitäisi luottaa siihen, että ihmiset voivat kehittyä – kukin omalla tavallaan ja ajallaan.

Pienille ja alakouluikäisille lapsille vakuutetaan, että he ovat kaikki tasavertaisia ja osaavia. Näin olemme yhteiskunnassa yhdessä päättäneet. Lasta pitääkin kehua niillä osa-alueilla, joilla hän on vahva. Tukea siellä missä on tarvetta. Ei pidä kuitenkaan antaa virheellistä kuvaa lapsen taidoista.

Koska:

Aikuisuuden kynnyksellä yläaste- ja keskiasteen ikäiset osaamattomat hylätään: et ole kelvollinen, koska et suoriudu vaadittavista tehtävistä. Niistä, joita aikuiset ovat määritelleet. Niistä, joista jokaisen edellytetään selviytyvän.

Tämä kehitys on johtanut siihen, että näistä ”ei niinkään lukuihmisistä” tulee syrjäytyneitä.

Pitää kehittää reittejä työelämään myös niille, joilla on käden- ja tekemisen taitoja, muttei lukemisen taitoa. Työssäoppiminen pitää saada mahdolliseksi ja arvostetuksi. Jos myöhemmällä iällä lukuhalut ja -taidot heräävät, pitää käytännössä mahdollistaa elinikäinen oppiminen, myös taloudellisesti.

Koulutus ja koulutuksen tasa-arvo ovat äärimmäisen tärkeitä – kysymys on siitä, miten sitä kenenkin kohdalla toteutetaan. Se onkin sitten jo toisen kirjoituksen paikka.

Oma taloudellinen tausta

Taustaltani tulen tavallisesta työläiskodista. Oppikoulun sain käydä. Joinain vuosina vapaaoppilaana, joinain osittain vapautettuna maksusta. Jatko-opinnot maksoin omalla työlläni.

Tällä hetkellä olen työtön ja saan soviteltua ansiosidonnaista päivärahaa, koska teen lyhytaikaisia opettajan sijaisuuksia peruskoulussa, pääasiassa ala-asteen luokilla. Päiväraha bruttona on noin 1.300 € kuukaudessa. Kokonaistuloni keskimäärin kuukaudessa ovat yhteensä bruttona noin 1.900 €.

Aika ajoin elämän varrella olen joutunut turvautumaan toimeentulotukeen – viimeksi syksyllä 2016. Yritystoiminnan olen päättänyt vuoden 2003 lopussa. Yksinyrittäjänä tulotaso oli hyvin vaihtelevaa, vaatimattomaan elämään riittävää. Joskus kovinkin tiukkaa.

Olen elänyt myös aikaa, jolloin tulotaso oli parempi. Ruokakaupassa ei tarvinnut miettiä mitä valintoja tekee. Matkustin useamman kerran vuodessa. Oli hyväpalkkainen ja sosiaalisesti arvostettu työ.

Ratkaisuja olen tehnyt enemmän henkisen hyvinvoinnin kuin taloudellisten hyötyjen perusteella.

Oma asuminen

Edit 10.9.2020: Minulle tarjottiin yhdeksän vuoden hakemisen jälkeen Helsingin kaupungin asuntoa vuoden 2018 lopussa. Asun nyt 29 neliömetrin yksiössä, jossa vuokra on € 310,-. Asunto sijaitsee Kehä III kupeessa kaukana kaikesta. Se on kuitenkin pieni hinta siitä, että on päässyt eroon ainaisesta taloudellisesta ahdingosta, jonka suurin syy on ollut kohtuuton vuokra.

Olen (syksyllä 2018) asunut 15 vuotta Saton vuokra-asunnossa Pukinmäessä. Muutin sellaisena aikana, kun vuokrat olivat vielä kohtuullisella tasolla. Asumistukea ajatellen neliöitä oli yhdelle henkilölle liikaa, mutta 510 €:n vuokra oli toimeentulotuen rajoissa. Nykyinen vuokra on 810 €.

Suurimman osan elämästäni olen asunut vuokralla: yksityisillä, Helsingin kaupungin asunnossa, nyt siis suurella vuokranantajayrityksellä. Avioliitossa ollessani asuimme omistusasunnossa, jonka jouduimme erotilanteessa myymään.

Elämäntilanteet ovat vuosien aikana muuttuneet – välillä radikaalistikin. Kelan asumistukeen olen joutunut ajoittain tukeutumaan. Kun olen tukea joutunut hakemaan, siitä on pääsääntöisesti ollut paljon vaivaa ja jälkikäteen myös taloudellisia hankaluuksia. Muutoksenhakuja olen joutunut tekemään useita. Pari kertaa olen joutunut maksamaan tukia takaisin. Kerran Kelan antamien virheellisten ohjeiden takia, kerran Kelan tekemän virheellisen päätöksen takia. Tällä hetkellä saan asumistukea 32,77 €. Olen laittanut sosiaaliturva-alojen muutoksenhakulautakunnalle muutoshakemuksen, koska katson Kelan laskeneen tuloni väärin.

Asunnottomana olen ollut neljä kertaa elämäni aikana – itsestäni riippumattomista syistä. Elle sitten erotilannetta katsota omaksi syyksi. Viimeisin jakso oli, kun olin 46-vuotias. Asunnottomuus siinä iässä oli ehdottomasti paljon vaikeampaa kuin nuorena. Nuorena ympärillä oli paljon enemmän ihmisiä, joiden apuun pystyi tukeutumaan: oma lapsuudenkoti, sukulaiset ja tuttavat. Lapsuudenkodissa käytettävissä oma huone. Nuorena epämukavuuksien sietokyky on parempi – ainakin minulla oli. Kypsänä aikuisena toisten sohvilla nukkuminen alkaa jo ahdistamaan.

Maksan yksin kohtuutonta vuokraa – minulla on kuitenkin katto pään päällä. N. 3500 helsinkiläisellä sitä ei ole.